*

Kaikki blogit puheenaiheesta Rohkeus

Pelkureita Suomi täynnä

Vietetään Suomen 100 vuotista juhlavuotta, joka on rohkeuden ansiota. Rohkeita yksilöitä, jotka muodostivat rohkeita yhteisöjä yhteisen asian puolesta.

Tahtotila oli luja, jotta saadaan meille kaikille yhteinen ja turvallinen koti, niin yksilön, kuin myös yhteisön tasolla.
Paikka, josta voi olla ylpeä ja jossa on turvaisaa elää.

Kauaksi on tultu, sillä tänään saan kissojen ja koirien kanssa etsiä sitä rohkeutta, joka on kuolemassa sukupuuttoon. Vähän, kuin etsisi jääkarhua tropiikista - hauskaa ajankulua, mutta täysin turhaa.
Pelottava todellisuus.

Peter Strelzyk (1942 - 2017)

Viime lauantaina kuoli Peter Strelzyk, 74-vuotiaana. Niin, että kuka ihmeen Peter? Tämä sähkömies eli vielä 1970-luvulla Itä-Saksassa, mutta kaipasi kovasti länteen. Sadetakkikankaasta (taft:ista) hän ompeli öisin 2800-kuutioisen ilmapallon. Kankaat (yhteensä 850 m2) ostettiin pienissä erissä kertomalla, että sitä tarvitaan purjehduskerhon tarpeisiin. Ensimmäinen lento tapahtui 3.7.1979 ja ilmapallo nousi yöllä nopeasti 1,9 kilometriin.

Sananen rohkeudesta ja hienosta yhteishengestä.

Haluan ensimmäisen blogi-kirjoitukseni myötä avata hieman ajatuksiani toiminnastani kansallisen etumme lähtökohdista sekä siitä kuinka yhteisöllisyys on tae turvallisen länsimaisen kotimaamme Suomen tulevaisuudesta. Alunperin julkaisin tekstini facebookissa ja nyt haluan laajentaa sekä jakaa näkökulmiani myös muiden alustojen kautta.

Uskallatko noudattaa lakia?

Syksyn aikana on tehty joitakin paikallisia sopimuksia työajan pidentämisestä työpaikoilla. Työaikalaki on aikoinaan laadittu suojelemaan työntekijöitä työnantajan ja muiden tahojen mielivallalta. Ajantasaisessa työaikalaissa on muuan mielenkiintoinen mahdollisuus jokaisen työntekijän irtautua jo tehdystä paikallisesta sopimuksesta. Ote pykälästä alla. Katso erityisesti viimeinen lause: ” Työntekijällä on kuitenkin oikeus noudattaa aikaisempaa työaikaansa, jos hän ilmoittaa siitä työnantajalle viimeistään kahta päivää ennen sopimuksen soveltamista”.

SUOMALAINEN PELKOKERROIN

Suomalaiset ovat surkeita pelkureita, suorastaan syntymässä säikäytettyjä. On aivan oikein meille, että asumme tällaisella Jumalan hylkäämällä niemen nokalla Venäjän naapurina.

Eniten pelkäämme tietysti mennä ulkomaille. Siellä joku voi olla fiksumpi ja puhua kieltä, jonka kieliopillisia finessejä emme täysin hallitse. Lisäksi siellä voi koulussa olla joku lapsi, joka osaa paremmin matematiikkaa kuin meidän lapsemme. Huono juttu.

Miltä tuntuu nyt on tärkeää - mitä teemme ensi viikolla on vielä tärkeämpää

Tämä lauantaiaamu muuttui kovin toisennäköiseksi, kun näin aamun uutiset Pariisin terrori-iskusta ipadin näytöllä. Ensimmäinen tunne oli epäusko. Tunnistin sen samaksi fiilikseksi, jonka valtaan jouduin vuonna 2001 radio-uutisten ääressä Helsingissä. Silloin lentokoneet iskeytyivät päin New Yorkin World Trade Centerin torneja. Eihän tällaista voi tapahtua länsimaisessa yhteiskunnassa, mietin.

Sinivalkoinen sananvapaus

Minulla oli kunnia olla tänään mukana sananvapausseminaarissa Kaivohuoneella, jossa puhujana oli ruotsalainen taiteilija Lars Vilks, joka on ainakin kahteen kertaan yritetty murhata ääri-islamistien toimesta. Syynä tähän on pilakuva, jossa profeetta Muhammed esiintyy liikenneympyräkoirana. Tämän vuonna 2007 piirretyn kuvan ansiosta Vilks on Al Qaidan tappolistalla ja hänet yritettiin tappaa viimeksi tämän vuoden helmikuussa Kööpenhaminassa. Yksi ihminen kuoli terroriteossa. 

Onko Rädyn päätös Sokevan loppu?

Viime aikoina olemme saaneet lukea lehdistä, että Ministeri Laura Räty kertoi julkisuuteen 5.2.2015, että Sosiaali- ja terveysministeriö pienentää Sokevan avustuksia mitä he ovat saaneet RAY:ltä. Mielestäni tällainen käytäntö on kohtuutonta ja tässä ei kunnioiteta näkövammaisia yhtään. Jotenkin tuntuu että tässä maailmassa vaan ihmiset eivät ole samanarvoisia vaikka jokainen meistä on samalla viivalla näin ainakin pitäisi olla? Mutta tässä meidän Suomessa näkyy yhä selvemmin erot eri yhteiskuntaluokissa.

Taivas kuulee, taivas näkee, taivas tietää kyyneleet...

Löysin erään lyhyen kirjoituksen muistiinpanoistani. En muista kuka on kertonut, kirjoittanut. Sai minut vanha muistiinpano pohtimaan, ja kirjaamaan tännekkin... Tuli sellainen ilonhetki, että tästä turvallisesta näkökulmasta voisin kirjoittaa. En koe olevani kenenkään yläpuolella, erikoislaatuisempi, arvokkaampi. Näitä näkökulmia kirjaan omalta aatokselta. Rukouksesta, rukousvastaus/rukous...

Tässä jotain muistiinpanosta… löytämääni kirjoitukseen:

Mitä rohkeus on?

"Xxx oli rohkeissa kuvissa", kirjoittavat iltalehdet. "Hänellä oli rohkea asu". Mitä rohkeutta nuorilta naisilta vaatii paljaan pinnan esittely? Se on muodikasta, sillä saa julkisuutta ja kenties, jos tuotteena pidetään ihmistä itseään, se myy.

Myyntinsä edistämiseksi iltalehdetkin sitä kannustavat nimeämällä sen rohkeudeksi, vaikka enemmänhän muistuttaa pelkuruutta, jos oman edun ja hyväksynnän tavoittelun vuoksi sopeutuu toisten toiveisiin.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä